Eikö sinulle ole koskaan käynyt näin? Onnittelut. Tai sitten et kokatessasi yritäkään tehdä mitään muuta. Tai et kokkaa

Huomasin, että haudekattilani ei enää ollut sisäpuolelta kirkas. Muita puhdistuskeinoja (mm. taikasieni) kokeiltuani oli pakko tarttua etikkapulloon. 2 osaa vettä ja 1 osa vettä kattilaan. Seos kuumaksi ja sekaan 1 tl ruokasuolaa. Vartin keittely ja kattilan yläosan ahkera harjaus. Seos jätetty kattilaan muutamaksi tunniksi.

Puhdasta tuli. Valitettavasti ennen ja jälkeen -valokuvat eivät olleet informatiivisia, joten todistusaineistoa ei ole.

En pidä etikasta puhdistusaineena. Haju on kamala, enkä allekirjoita että se tulisi edulliseksikaan. Ison kattilan kirkastaminen vaatisi useamman etikkapullon.

Etikkahan on happo, pH n. 3 (okei, em. käyttöliuoksen pH on toki korkeampi). Seuraavan kerran kokeilen sitruunahappoa. Tai happamien marjojen keittelyä. Parempi tuoksu ja luultavasti edullisempaakin. Sillä kyllähän keitokseni karrelle kiehahtavat tulevaisuudessakin

Pihan haravointikin on mukavampaa kun on aurinkoista ja suht lämmintä verrattuna jäätävään tihkuun, joka on joskus päässyt yllättämään… Haravoinnista tuleekin mieleen jokavuotinen ihmetykseni aihe, nimittäin puiden lehtien hävittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, että pientaloalueilla pakataan lehdet muovisäkkeihin ja kuskataan sitten kaatopaikalle. Ja sitten ajetaan puutarhamyymälöihin ostamiin kallista, usein ravintoköyhää paksuihin muovisäkkeihin pakattua multaa. Vanha kivikeskusta on eri asia, mutta pientaloalueella pitäisi puusto suunnitella siten, että lehdet voidaan hävittää omalla tontilla. Lähinnä siis kompostoiden.

Kompostointi on niitä asioita, jotka kuulostavat todella yksinkertaisilta. Mutta ei ole. Omakohtaisten kokemusteni mukaan kompostointi jos mikä on kärsivällisyyttä ja tarkkuutta vaativaa yhteiselämää pieneliöiden kanssa

Eräässä rivitaloasunnossamme kokeilimme (tai oikeastaan jatkoimme edellisen omistajan aloittamaa) lehtikompostia. Siis sellaista [puista] kehikkoa, jossa ei ole kantta ja joka on kaikkea muuta kuin tiivis. Puutarhajätteen hajoaminen kesti vuosia ja lopuksi siellä kasvoi narsissejakin joukossa, kun kääntäminen unohtui…

Seuraavaan asuntoon hankimme muovisen, eristämättömän kompostorin. Sinne tuli kesäisin laitettua puutarhajätteen lisäksi kasviperäiset keittiöjätteet kuten sipulinaatit. Kompostia tuli oikeasti käännettyä ja ilmeisesti kosteus oli juuri sopiva, koska kompostori toimi suhteellisen nopeasti. Kompostorin alaosan luukku helpotti tyhjennystä. Koin onnistumisen iloa omasta mullasta

Nykyiseen asuntoon saimme lahjaksi eristetyn lämpökompostorin, jossa on kannessa ilmanvaihtoa varten talvi- ja kesäasento. Osana sekajätteen vähentämisprojektiani olen yrittänyt lisätä biojätteen määrää eli viedä kompostoriin mahdollisimman paljon maatuvaa keittiöjätettä. Yhteiselo tämän kompostorin kanssa on ollut lyhyt, ja sen huomaa: alkumetrit olivat hankalia, kääntäessäni puolikasta säiliöllistä mädältä tuoksuvaa sisältöä tuli mietittyä homman järkevyyttä…

Mitä olen oppinut?

• Kompostoinnin a ja o ovat lämpötila ja kosteus.
• Liian matalassa lämpötilassa hajoaminen hidastuu/pysähtyy, ja tämän vuoksi eristämätön kompostori ei Suomen talvessa toimi. Toki lehtiä voi kompostoida pelkässä kehikossa, mutta aikaa se vie. Komposti kannattaa kevällä herätellä lämpimällä vedellä ja kompostiherätteellä.
• Liian kuiva komposti houkuttelee paikalle muurahaisia. Samoin kaikenlaiset risut, eli avoimen kompostin pohjalle ei kannata laittaa risuja, vaikka niin usein neuvotaankin.
• Liian kostea komposti haisee. Mädältä. Kannattaa kontrolloida eristettyyn kompostoriin laitettavan jätteen kosteutta, esim. nurmikon leikkuusta tuleva ruoho on usein liian kosteaa, olisi hyvä antaa kosteuden haihtua kompostorin vierellä. Siis jos se olisi mahdollista. Keittiöjätteestä muodostuu hajotessa paljon kosteutta, joten keittojätteistä kannattaa valuttaa turhat vedet pois. Lehtikompostikehikonkin päälle olisi hyvä laittaa ainakin syksyksi-talveksi kansi, koska muuten kosteus nousee liikaa.
• Kompostia pitää säännöllisesti käännellä, sillä vain hapellisissa olosuhteissa tapahtuu maatumista. Liian tiivis komposti mätänee, ja siis haisee.
• Kompostoinnin alussa olisi sekaan hyvä laittaa multaa, ja mielellään myös matoja, jotta pieneliötoiminta pääsisi vauhtiin.
• Biojätteen kompostoinnissa kannattaa huomioida naapurit. Kompostorin on oltava tiivis säiliö, muuten pääsee nopeasti metsänväen buffet-ruokailun pitäjäksi. Keittiöjätettä kompostoidessa kannattaa myös huomioida erilaiset maatumisajat: ohuidenkin leipäpalojen maatuminen kestää kauan ja kananmunan kuoret on syytä murskata. Sitrushedelmien kuoret kannattaa leikata pienemmiksi kappaleiksi. Käytetyt kahvinporot voi sekoittaa veteen ja kaataa suoraan havujen ja/tai alppiruusujen juurelle, (es)pressotalouksissa tämä on helppoa, sen sijaan suodatinkahvi on helpompi heittää kompostiin pusseineen päivineen.
• Tuhka on vahvaa ainesta. Sitä ei kannata laittaa kerrallaan kuin kourallinen. Tai ei lainkaan.
• Vaikka jonkun materiaalin väitetään maatuvan, niin kaikkea ei kuitenkaan kannata kompostiin lykätä. Tiskirätti saattaa olla hajoavaa materiaalia, mutta maatumisaika on piiiitkä.
• Pieneliöt tykkäävät tasaisista ruokailuväleistä. Siis mieluummin vähän joka päivä, kuin hirmuinen massa kerran kuukaudessa. Erityisesti talvella on hyvä laittaa uutta ruokaa joka päivä, jolloin prosessi pysyy paremmin käynnissä. Toisaalta biojäteastia on hyvä tyhjentää päivittäin jo hajuhaittojenkin eliminoimiseksi.
• Valmis komposti on ravintopitoisuudeltaan vahvaa, joten sekaan pitää sekoittaa multaa ja/tai hiekkaa, tai sitten sirotella talvella kasvien juurelle, jolloin jälkikompostoitumiselle jää aikaa.

Kirjoitin aiemmin uusista wc-paperihylsyistä, jotka voi mukamas vetää alas pöntöstä. Itse epäilin jo tuolloin, että vesilaitos ei taida pitää tästä ideasta…

Aika pian mediassa olikin sitten artikkeleita, joissa vesilaitokset muistuttivat, että pönttöön pitäisi laittaa vain sitä itseään. Tässä HSY:n tiedote ja vesilaitosten yhteinen pytty-kampanja muistuttaa lisäksi vaippojen, terveyssiteiden, lääkkeiden ja liuottimien oikeasta hävittämistavasta.

Ja vielä – ne biohajoavat wc-paperihylsyt toimivat mainiosti biojäteastian pohjalla kosteutta imemässä

Omat suosikit:

• mikroaaltouunin lasialusta: neliönmuotoinen alusta toimii loistavasti ruokaöljykannun sekä pippuri- ja suolamyllyjen alustana (pyöreä alusta ei varmasti toimisi, ja niitähän mikrouuneissa enimmäkseen on…)
• höyrysilitysraudan vesisäiliön täyttökannu: toimii mainiona pikkukastelukannuna (erityisesti kesän yrttiruukuille), plussaa mitta-asteikosta jonka avulla voi tarkkailla tarvittavaa kasteluveden määrää
• vanhan kahvinkeittimen kahvimitta: uusi koti vehnäjauhopussissa, mitan avulla on helppo annostella kastikesuurukseen tarvittava määrä eli mitta tahi kaksi

Muuta uusiokäyttöä:

• vanha kilon jogurttiämpäri: aivan loistava biojäteastia, ja kahvan kera Ei vie turhan paljon tilaa tiskikoneessa ja taloutemme päivän biojätteet mahtuvat tuon kokoiseen astiaan mainiosti. Aikansa palveltuaan seuraava turkkilaisen jogurtin astia pääsee palvelukseen…

Mitkä ovat sinun parhaat “kierrätyksesi”?

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, edullisen sieniliinan käyttöikää voi helposti lisätä keittämällä sen puhtaaksi.

Lotus wc-paperirullissa on näköjään biohajoava paperihylsy, jonka voi huuhtoa alas wc:stä. Yksi huuhtelu kuulema riittää. Ei tosin mainita, että suuremman vai pienemmän hädän huuhtelu En ole hirmuisen innostunut, vaikka talomme putket ovatkin sangen uudet. Onneksi hylsyssä lukee biodegradable, ja nettisivutkin vahvistavat että hylsyn voi kompostoida. Siis hylsy biojäteastian pohjalle

Myytävistä tuotteista voidaan olla montaa mieltä, mutta siniset Frakta-ostoskassit ovat osoittautuneet enemmän kuin hintansa väärteiksi. Iso kassi on näppärä muuttaessa, sillä siihen mahtuu iso määrä tekstiilejä. Lyhyet kantohihnat voi solmia, ja isommista kantaa olalla vaikka useampaakin kevyttä kantamusta samanaikaisesti.

Keskikokoisesta Frakta-kassista on taas tullut todella hyvä kierrätyskassi. Lasipurkit sekä sisäkkäin ahdetut kartonkipakkaukset siirtyvät kätevästi autoon pitkien kantohihnojen ansiosta (lyhyet kantohihnat kannattaa solmia, kuten muuttaessakin). Kassi ei itse kilise eikä kolise, ja tyhjänä se ei vie tilaa kuten hankalat muoviastiat. Kassi on lisäksi helppo huuhdella puhtaaksi. Paperikassihan ei kestäisi suuria lasipurkkimääriä, ja peseminen on luonnollisesti mahdotonta. (Sen sijaan paperikassissa on kätevää viedä kierrätettävät paperit kierrätyspisteeseen.)

Omasta mielestäni eteinen on kodin käyntikortti. On paljon mukavampaa vierailla kodissa, jossa löytyy vapaa henkari takille ja kenties tuoli, jolla ottaa kengät pois, kuin harppoa hieltä haisevien kenkäkasojen yli. Suurin osa suomalaisista eteisistä on mielestäni huonosti suunniteltuja. Liian pieniä ja kapeita, kuitenkin talvivaatteet vievät paljon tilaa. Erityisesti ulkoilua harrastavassa lapsiperheessä. Jälkikäteen lisäneliöitä ei saa, mutta jotain voi silti tehdä…

… eteishallinnan TOP3:

1. S-koukut

Etenkin pienissä eteistiloissa on harvemmin hylly-/komerotilaa, mutta isojen muovisten S-koukkujen avulla kassit, hupparit ja sateenvarjotkin löytävät paikkansa vaatetangolla.

2. Kenkäteline

Kenkäteline tuplaa (tai tasojen määrästä riippuen triplaa) kenkien säilytystilan, ja mielestäni helpottaa siivousta kun koko telineen voi nostaa kerralla imuroidessa yksittäisten kenkäparien nostelun sijaan. Pieneenkin eteiseen kenkätelineen saa yleensä mahtumaan, jos ostaa mallin joka on lyhennettävissä. Kenkätelineen rimoituksen on mielestäni syytä olla riittävän tiheä, jotteivat korkokengätkään tipu väleistä. Kenkäkaappiakin on tullut kokeiltua, mutta se lähti erään muuton yhteydessä kiertoon, sillä se oli mielestäni erittäin hankala siivottava ja pidempivartiset kengät eivät siihen mahtuneet. Kenkäkaappi on yleensä erittäin kapea ja suhteellisen korkea, joten se vaatii ainakin lapsiperheissä tukevan kiinnityksen seinään kaatumisen välttämiseksi.

3. Tilaa säästävät henkarit

Vaatteiden ahtaminen ei mielestäni ole hyvä säilytysaika pidemmän päälle, ne rypistyvät eikä ilma kierrä. Mutta eteisessä tilaa säästävien henkarien käyttö on mielestäni puolusteltua, vieraiden tullessa tilan raivaus naulakossa on todella helppoa kun laskee tilansäästäjän toisen pään irti vaatetangosta. Kovin painaville ja pitkille ulkovaatteille tämä ei sovi, itse valitsen tilaa säästävään henkariin lähinnä lapsen vaatteita. Toki vieraille pitää sitten löytyä niitä henkareita

Jos tilaa löytyy …

… 3+1. Omat korit

Järjestyksen pitoa helpottaa, jos jokaisella perheenjäsenellä on oma kori tai hylly, johon voi laittaa käsineet, päähineet, jne.

Muita vinkkejä

• “väärän” kauden vaatteet kannattaa säilyttää muualla, niin tilaa vapautuu vieraidenkin vaatteille (plus toisen kauden vaatteet säilyvät pölyttöminä)
• samalla viikolla tuskin tarvitaan 10 kenkäparia, siispä kengät välillä lepoon omaan laatikkoonsa
• korkeimmille eteisen hyllyille voi perustaa “säilytysosaston” esim. laatikossa oleville kengille tai ostaa isoja kannellisia muovilaatikkoja, joihin voi pakata kausivaatteita
• urheiluvaatteiden osalta voisi miettiä, josko niitä voi säilyttää kodinhoitohuoneessa, pannuhuoneessa tai vastaavassa tilassa plus säännöllisen pesun merkitystä ei voi liiaksi korostaa
• omasta mielestäni vaatenaulakko on harvoin kaunistus, joten naulakon on syytä olla ovien takana, liukuovet säästävät tilaa kapeissa paikoissa ja peiliovista voi katsastaa kokonaisuuden ennen uloslähtöä

Eteisen järjestely on osa viikkosiivoustani, imuroinnin ja lattian pesun lisäksi järjestelen hyllyt ja vaatetangot, vaihdan kierrossa olevia kenkiä ja laitan ulkovaatteita pesuun. Kaikkein haasteellisinta on saadaan miespuolisten perheenjäsenten kaaliin, että kengät laitetaan paikoilleen …

Oli pakko ryhtyä toimiin sekajätemäärän pienentämiseksi.

• kierrätyksen tehostaminen; paperin, lasin ja patterit kierrätimme entuudestaan, mutta huomasin että pahvia sekä kartonkiakin tulee jonkinmoinen määrä, ja toisaalta lisävaivaakaan ei juuri tule, kun palautuspiste on sama kuin muillekin kierrätettäville
• ehjät, käyttökelpoiset vaatteet olen aiemminkin lahjoittanut UFF:lle, ja huomasin että UFF toivoo saavansa lahjoituksena myös kenkiä
• tekstiilejä voi lahjoittaa Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle, Kissatalossa on niille käyttöä
• mietin jo ostovaiheessa jätteen määrää, esimerkiksi
  • käsisaippuanestettä kuluu lapsiperheessä paljon, mutta sitä voi nykyisin ostaa täyttöpusseissa
  • pastan ostan mieluummin pahvilaatikossa, jonka voin kierrättää kuin muovipussissa
  • useinmiten isommasta pakkauskoosta syntyy vähemmän jätettä kuin vaikkapa kahdesta pienemmästä pakkauksesta
• ostovaiheessa kannattaa tietenkin miettiä myös tavaran elinkaarta, hyvälaatuisen lastenvaatteen voi myydä tai lahjoittaa eteenpäin
• biojätteen kompostointi olisi järkevää, koska teemme paljon ruokaa. Valitettavasti en usko, että saisin sydäntalven pakkasissa alkuun toimivan kompostorin, joka kuitenkin vaatii sangen korkean lämpötilan toimiakseen. Pitää miettiä asiaa uudelleen keväällä.

Koska jätehuollossa on kyse jätteen tilavuudesta, on silkkaa rahan säästöä pakata jätteet tiiviisti:

• täyttää viili- ym. purkit roskilla
• litistää pussit mahdollisimman pieniksi
• leikata isommat muovikotelot auki
• täyttää roskapussit riittävän täyteen, jotta roska-astiassa muovipussien määrä ei kasva liian suureksi

Huomasin sattumalta, että sekajätemäärän optimointiin oli perehdytty myös YLE:n Teksti-TV:ssä, jossa on artikkeli jätteen tunkemisesta…

En aio luottaa pinkkiin tulevaisuudessakaan, Kloriitti on paljon halvempaa ja ajaa saman asian. Vanish vapauttaa happea, joten toistuvasti käytettynä se haalistaa vaatteet ihan samalla tavalla kuin Kloriittikin.

Täsmädesinfiointi ja järjen käyttö, niihin luotan tulevaisuudesssakin