Kompostointia


Olen nauttinut tästä poikkeuksellisen lämpimästä syksystä 🙂

Pihan haravointikin on mukavampaa kun on aurinkoista ja suht lämmintä verrattuna jäätävään tihkuun, joka on joskus päässyt yllättämään… Haravoinnista tuleekin mieleen jokavuotinen ihmetykseni aihe, nimittäin puiden lehtien hävittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, että pientaloalueilla pakataan lehdet muovisäkkeihin ja kuskataan sitten kaatopaikalle. Ja sitten ajetaan puutarhamyymälöihin ostamiin kallista, usein ravintoköyhää paksuihin muovisäkkeihin pakattua multaa. Vanha kivikeskusta on eri asia, mutta pientaloalueella pitäisi puusto suunnitella siten, että lehdet voidaan hävittää omalla tontilla. Lähinnä siis kompostoiden.

Kompostointi on niitä asioita, jotka kuulostavat todella yksinkertaisilta. Mutta ei ole. Omakohtaisten kokemusteni mukaan kompostointi jos mikä on kärsivällisyyttä ja tarkkuutta vaativaa yhteiselämää pieneliöiden kanssa 😉

Eräässä rivitaloasunnossamme kokeilimme (tai oikeastaan jatkoimme edellisen omistajan aloittamaa) lehtikompostia. Siis sellaista [puista] kehikkoa, jossa ei ole kantta ja joka on kaikkea muuta kuin tiivis. Puutarhajätteen hajoaminen kesti vuosia ja lopuksi siellä kasvoi narsissejakin joukossa, kun kääntäminen unohtui…

Seuraavaan asuntoon hankimme muovisen, eristämättömän kompostorin. Sinne tuli kesäisin laitettua puutarhajätteen lisäksi kasviperäiset keittiöjätteet kuten sipulinaatit. Kompostia tuli oikeasti käännettyä ja ilmeisesti kosteus oli juuri sopiva, koska kompostori toimi suhteellisen nopeasti. Kompostorin alaosan luukku helpotti tyhjennystä. Koin onnistumisen iloa omasta mullasta 🙂

Nykyiseen asuntoon saimme lahjaksi eristetyn lämpökompostorin, jossa on kannessa ilmanvaihtoa varten talvi- ja kesäasento. Osana sekajätteen vähentämisprojektiani olen yrittänyt lisätä biojätteen määrää eli viedä kompostoriin mahdollisimman paljon maatuvaa keittiöjätettä. Yhteiselo tämän kompostorin kanssa on ollut lyhyt, ja sen huomaa: alkumetrit olivat hankalia, kääntäessäni puolikasta säiliöllistä mädältä tuoksuvaa sisältöä tuli mietittyä homman järkevyyttä…

Mitä olen oppinut?

  • Kompostoinnin a ja o ovat lämpötila ja kosteus.
  • Liian matalassa lämpötilassa hajoaminen hidastuu/pysähtyy, ja tämän vuoksi eristämätön kompostori ei Suomen talvessa toimi. Toki lehtiä voi kompostoida pelkässä kehikossa, mutta aikaa se vie. Komposti kannattaa kevällä herätellä lämpimällä vedellä ja kompostiherätteellä.
  • Liian kuiva komposti houkuttelee paikalle muurahaisia. Samoin kaikenlaiset risut, eli avoimen kompostin pohjalle ei kannata laittaa risuja, vaikka niin usein neuvotaankin.
  • Liian kostea komposti haisee. Mädältä. Kannattaa kontrolloida eristettyyn kompostoriin laitettavan jätteen kosteutta, esim. nurmikon leikkuusta tuleva ruoho on usein liian kosteaa, olisi hyvä antaa kosteuden haihtua kompostorin vierellä. Siis jos se olisi mahdollista. Keittiöjätteestä muodostuu hajotessa paljon kosteutta, joten keittojätteistä kannattaa valuttaa turhat vedet pois. Lehtikompostikehikonkin päälle olisi hyvä laittaa ainakin syksyksi-talveksi kansi, koska muuten kosteus nousee liikaa.
  • Kompostia pitää säännöllisesti käännellä, sillä vain hapellisissa olosuhteissa tapahtuu maatumista. Liian tiivis komposti mätänee, ja siis haisee.
  • Kompostoinnin alussa olisi sekaan hyvä laittaa multaa, ja mielellään myös matoja, jotta pieneliötoiminta pääsisi vauhtiin.
  • Biojätteen kompostoinnissa kannattaa huomioida naapurit. Kompostorin on oltava tiivis säiliö, muuten pääsee nopeasti metsänväen buffet-ruokailun pitäjäksi. Keittiöjätettä kompostoidessa kannattaa myös huomioida erilaiset maatumisajat: ohuidenkin leipäpalojen maatuminen kestää kauan ja kananmunan kuoret on syytä murskata. Sitrushedelmien kuoret kannattaa leikata pienemmiksi kappaleiksi. Käytetyt kahvinporot voi sekoittaa veteen ja kaataa suoraan havujen ja/tai alppiruusujen juurelle, (es)pressotalouksissa tämä on helppoa, sen sijaan suodatinkahvi on helpompi heittää kompostiin pusseineen päivineen.
  • Tuhka on vahvaa ainesta. Sitä ei kannata laittaa kerrallaan kuin kourallinen. Tai ei lainkaan.
  • Vaikka jonkun materiaalin väitetään maatuvan, niin kaikkea ei kuitenkaan kannata kompostiin lykätä. Tiskirätti saattaa olla hajoavaa materiaalia, mutta maatumisaika on piiiitkä.
  • Pieneliöt tykkäävät tasaisista ruokailuväleistä. Siis mieluummin vähän joka päivä, kuin hirmuinen massa kerran kuukaudessa. Erityisesti talvella on hyvä laittaa uutta ruokaa joka päivä, jolloin prosessi pysyy paremmin käynnissä. Toisaalta biojäteastia on hyvä tyhjentää päivittäin jo hajuhaittojenkin eliminoimiseksi.
  • Valmis komposti on ravintopitoisuudeltaan vahvaa, joten sekaan pitää sekoittaa multaa ja/tai hiekkaa, tai sitten sirotella talvella kasvien juurelle, jolloin jälkikompostoitumiselle jää aikaa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s